joka keksi vaijerisahan
Lankasaha, erityisesti nykyaikaisessa muodossaan timanttilankasahana, on kehittynyt ajan myötä eri keksijöiden ja kehityshankkeiden myötä. Ajatus langan käytöstä leikkaamiseen juontaa juurensa muinaisista ajoista, ja varhaiset käyttötavat löytyivät muinaisesta Egyptistä, jossa kiven leikkaamiseen käytettiin hankaavia hiukkasia sisältäviä lankoja.
Kuitenkin merkittävä kehitys vaijerisahatekniikassa tapahtui 1800-luvulla. Vuonna 1894 italialainen kirurgi ja synnytyslääkäri Leonardo Gigli keksi Gigli-kierretyn lankasahan. Tämä työkalu suunniteltiin alun perin lääketieteellisiin sovelluksiin, kuten kallon avaamiseen, mutta sen suunnittelu ja toiminnallisuus loivat pohjan teräsahojen kehitykselle muilla teollisuudenaloilla.
Nykyaikainen timanttilankasaha, sellaisena kuin sen nykyään tunnemme, alkoi muotoutua-20luvun puolivälissä. Synteettisen timanttitekniikan tultua käyttöön 1950-luvulla tutkijat alkoivat kokeilla timanttihiukkasten upottamista vaijerisahoihin. Tämä innovaatio paransi huomattavasti sahojen leikkaustehokkuutta ja kestävyyttä, mikä johti niiden laajaan käyttöön rakennus-, kaivos- ja kivenjalostusteollisuudessa.
